Category Archives: Kuntosali

…eikä kesä vielä edes kerennyt loppua!

On tää bloggaaminen sitten vaan niin älyttömän hyvä homma – tai tässä tapauksessa ehkä motivaattori olisi täsmällisempi sana ;) Nimittäin kun tänne tulee jotain kirjoitettua, niin kynnys puheidensa pyörtämiseen on entistä korkeampi. Mistäkö se nyt höpisee? No tästä:

En varsinaisesti tajunnut hymyileväni tuossa tilanteessa :D (Ig @annahuhtilainen)

Jepajee, vatsatreeni tekikin paluunsa jo ennen kuin kesä kerkesi loppua! Paluu oli tosin hyvin varovainen sellainen: vain kolme reilun minuutin pituista lankkua ja ilman mitään lisäpainoja selässä. Eikä toikaan muuten niin kauheeta tai vastenmielistä ollut :) Hapotti kyllä, mutta niinhän sen kuuluukin eikä siitä pidä valittaa! Mut ei innostuta nyt liikaa, tuskin miusta mikään himopenkkaaja tai vatsatreenintekijä tässä on tulossa. Sopivasti aina silloin tällöin, niin mielenkiinto pysyy varmemmin yllä, kohtuus kaikessa, ei makkeeta mahan täydeltä ja mitä näitä nyt oli… ;)

Varsinaisesti treenivuorossa oli hauis-ojentajat. Ihan ykköstä! Kivaa kun ei oo mitään valmiita ohjelmia, niin liikkeitä voi vaihdella vaikka joka treenissä :) Toki tietyt lempparit (=itselle tehokkaimman tuntuiset) jutut pysyvät mukana lähes joka kerralla, mutta homma ei kerkeä käydä tylsäksi kun myös vaihtelua riittää. Tänään kokeilin esimerkiksi ojentajille seuraavanlaista punnerrusta:

Made with Repix (http://repix.it)

Ja ne kyynärpäät ainakin kovasti yrittää pysyä kasassa...

Ja ne kyynärpäät ainakin kovasti yrittää pysyä kasassa…

Oon kokeillut tehdä tuota samaista liikettä joskus aiemminkin, mutta en saanut sitä silloin tuntumaan. Nyt ajattelin, että eihän se ota jos ei annakaan ja miksipä en antaisi uutta mahdollisuutta. Kannatti! Mutta tää on ainakin itelleni sellainen liike, jossa käsien paikalla ja liikeradalla on ihan todella suuri vaikutus tuntumaan. Kyynärpäät lähtevät nimittäin ainakin miulla tosi helposti leviämään ulospäin, jolloin paras tuntuma ojentajasta häviää.

Hauikselle oli vastaavasti tällaista uutta:

Made with Repix (http://repix.it)
Made with Repix (http://repix.it)

Tuollaista vastaavaa hauiskääntöä oon tehnyt joskus aiemmin selkäpenkissä käsipainoilla. Siitä taitaa olla itse asiassa kuvakin jossain aikoja, aikoja sitten julkaisemassani postauksessa. Liike oli kuitenkin huomattavasti parempi tehdä näin rinta vinopenkkiä vasten, koska asento oli tukevampi eikä tullut mitään ylimääräistä heijausta. Viimeiset toistot alkoivat olla aika hullun hommaa, kun tuossa tulee tehtyä ihan automaattisesti liike tuolta venytyksestä asti. Ja jos haluaa ekstrapoltetta, niin kannattaa tehdä palautusvaihe hiiiiiiiiitaaaaaaaaasti ;)

Voi olla, että nuo liikkeet olivatkin teille jo entuudestaan tuttuja, mutta koska ne olivat itselleni suht uusia niin ihan sen takia halusin kertoa niistä kuvien kanssa :) Dipit, taljassa tehtävät hauis- ja ojentajaliikkeet ja hauis Scott-penkissä on ainakin täällä miun blogissa kattokaas jo niin nähtyjä ;) (Lue: niistä sitten taas seuraavan hauis-ojentajatreenipostauksen yhteydessä ;))

Huomenna miulla onkin treenistä lepopäivä, mutta muuten kyllä päivä täynnä ohjelmaa. Ja tämähän tarkoittaa miun kohdalla kaikkea niinkin huikeeta kuin yhdeksän tunnin työpäivää ;D Miun pitää nyt keräillä voimia, kun torstaina on tiedossa jalkatreeni Mariliin kanssa. Jos ootte yhtään naisen juttuja tuolta hänen blogistaan lueskelleet, niin voitte jo melkein päätellä että helpolla en tule pääsemään. Jos tuon noin 100 metrin matkan salilta kotiin pystyn tuon treenin jälkeen kävelemään, niin palkitsen itseni vaikka ekstrapalkkarilla… :D


Onko teillä joku tietty treeni, johon yhdistätte vatsat vai teettekö ne omanaan? Mitkä ovat teidän lemppareita hauis-ojentajatreenissä? Tai ihan vaikka että miten alkuviikko on sujunut? :D

Penkki really happened!

Nyt muuten alkoi uusi viikko siihen malliin ja sellaisella jutulla, jota hädin tuskin uskon itsekään todeksi! Ettekä ehkä helposti usko työkään, kun tiedätte miten kovasti rakastan rintatreeniä ;) Mut joka tapauksessa: mie tein penkkii! Tiedän tään menevän niin Pics or didn’t happen -luokkaan, että pistänkin todistusaineistoa näkyville heti alkuun:

Pic so it did happen!

Pic so it did happen!

En tiiä mikä tossa penkissä on, kun en oo koskaan erityisemmin syttynyt sille. Silloin tällöin sitä on kiva tehdä, mutta ähh. Eniten ihmetyttää oikeastaan se, että kun penkkiä kerran ottaa asiakseen tehdä niin periaatteessa se on ihan kivaa ja yksi tehokkaimman tuntuisista liikkeistä. Eli ympyrä sulkeutuu ja oma laiskuus on taas myönnettävä, näin se taitaa mennä :D Laajemmassa mittakaavassa ajateltuna tää logiikka taitaa päteä rintatreeniin ihan ylipäänsä ainakin miun kohdalla…

Rinnalle tein penkin lisäksi flyeseja ja vinopenkkiä käsipainoilla. Tyhjää parempi ja tuntui kyllä…ööö…”aika pitkän” tauon jälkeen :D Yhdistin tähän treeniin myös olkapäät, ja oli kyllä miun mielestä aika toimiva setti. Salilla meni 50 minuuttia, joka tuntuu tällä hetkellä aika sopivalta kestolta treenille. Siinä ajassa kerkeen tehdä hyvin, mutta treeni ei veny kehittävästä kuluttavaksi. Ei tuo kylläkään mikään aikaraja ole, että vähintään viiskyt minuuttia pitäis mennä tai ettei treeni vastaavasti saisi venyä yhtään sen pidempään – sellainen miusta itsestäni hyvältä tuntuva optimiaika vain :)

Puhelin vähän vinoon niin penkistäkin tulee alakalteva ;)

Puhelin vähän vinoon niin penkistäkin tulee alakalteva ;) Flyesit superina penkkipunnerruksen kanssa

Jos mennään pari päivää taaksepäin, niin lauantain treenistä vielä sananen. Olin periaatteessa jo treenannut kertaalleen kaikki lihasryhmät, joten mitään ”must do” -juttua ei kyseiselle päivälle ollut. Päädyinkin tekemään vähän kaikkea. Käytännössä se tarkoitti kahden liikkeen supersarjaa olkapäille, hauiksille, ojentajille ja jaloille kullekin. Treeniä suunnitellessa mietin kyllä, että oisko ollut jonkinnäköisen keskivartalotreenin paikka, mutta… Tai siis sen paikka ois todellakin ollut, mutta noi vatsat ja rinta menee miulla aika samaan laiskuuskategoriaan kuten ehkä muistattekin ;) Mut kyllä mie aion ryhdistäytyä vatsojenkin tekemisessä nyt loppukesän tai viimeistään alkusyksyn mittaan, kun rintatreeninkin kanssa jo näin hyvään alkuun pääsin ;)

Lauantain työpäivän jälkeen lähdinkin sitten kotiin, kuten jo perjantaina kirjoittelin. Kun lomaa ei tänä kesänä oo ollut, niin jo tuollaisella yhdenkin yön reissulla pääsee hyvin irti arjesta :) Ainut vaan että aika menee ihan liian nopeesti ja jos ei ajateltais järjellä, niin voisin väittää että viikonloppuisin kello menee eteenpäin ainakin tuplavauhtia arkeen verrattuna. Eilinen sunnuntai oli viime viikon toinen lepopäivä, joka kului muun muassa mustaviinimarjoja keräten. Tai no kelle se oli lepoa ja kelle ei, mutta itse kyllä hommasta tykkään! ;)

Osa eilisen saaliista

Osa eilisen saaliista

...ja sit jo takaisin kottiin päin

…ja sit jo takaisin kottiin päin


Mut ei auta, arkeen on aina palattava. Enkä kyllä edelleenkään siitäkään valita, koska töissä, ystäviä tavatessa ja treenatessa aika menee kuitenkin suht joutuisasti kohti tulevia viikonloppuja :) Elämä on tasapainossa, ja ainakin miun mielestä se on yksi avainasia että jaksaa eteenpäin vaikka välillä meinaiskin ikävä iskeä :)


Mitä teille kuuluu? Ja nyt vissiin kuuluis kysyä myös että paljon nousee penkistä? ;) Itelläni tänään sarjapainoina vain minit 25 kiloa, mutta jostainhan sitä on taas lähdettävä…

Kokovartalojumia mä metsästän

Kivaa perjantai-iltaa! :) Kiitos ihan suunnattoman paljon teille kaikille eiliseen postaukseeni kommentoineille <3 Jos jo muutenkin tällä hetkellä hymyilyttää about 24/7, niin sanoillanne saitte kyllä miun hymyn entistäkin leveemmäksi :) On ihana jakaa hyvää mieltä ja oloa täällä blogissa! Toisekseen jos mie vain millään voin olla varoittava esimerkki tai tarjota jutuillani edes jonkintasoista apua/tukea/you name it jollekin niin sehän on vain kunnia-asia. Haluan ja voin puhua kokemuksistani avoimesta, koska oon ne jo niin pitkälle käsitellyt ja koen olevani sinut itseni sekä historiani kanssa. En oo missään nimessä katkeroitunut, vaan ajattelen niin että enpä olisi nyt tämä sama Mie ilman noita kaikkia kokemuksiani :)

Mutta se siitä aiheesta, ja palataan maanpinnalle :D Yläkroppa alkaa olla toennut alkuviikon rääkeistä, mutta jalat eivät näköjään ihan helpolla jumeistaan luovukaan… Oon selvästikin nyt jonkun kokovartalojumin perässä, koska kävin tänä aamuna tekemässä salilla selkää. Tein napakan puolen tunnin treenin, koska jäin polkemaan toiseksi puoleksi tunniksi spinningin. Ylätalja on edelleen ihan helvetistä eikä siitä sen enempää, alataljan kanssa alan olla jo vähän enemmän kaveri, kulmasoutu rinta vinopenkkiä vasten on ollut selkätreenin suosikki jo viime kevättalvesta lähtien, pulloverilla saan hyvän tuntuman myös vatsaan (=hyvän syyn laiskotella varsinaisesta vatsatreenistä) ja yhden käden kulmasoutu on ihan killeri. Paljon sitä taas puolessa tunnissa ehti, kun ei jäänyt turhia haaveilemaan :) Jos spinnua ei olisi ollut, niin sitten olisin tehnyt pidemmän salitreenin, mutta tänään näin. Ja olipahan muuten aivan mahtava puolituntinen polkea, kiitos Elinalle taas kerran ihan huippuhyvästä spinnusta! On ollut ikävä <3

Niin se miun lempiväri? ;)

Niin se miun lempiväri? ;)

Spämmään tätä postaustani taas suoraan Instagramistani olevilla kuvilla. Instagram on vain niin älyttömän hyvä keksintö, ja ihan rehellisesti sanottuna en tiedä miten oon aiemmin osannut olla ilman sitä, nyt en enää nimittäin osais :D Kyllä monet kaverit aina hehkuttivat miten näppärä Ig on, mutta että näinkin kiva (ja myönnän, koukuttava…), niin sitä en olisi ihan heti uskonut :) Itelle ei kyllä tule mikään true-punttimimmi olo kun miun treenikuvatkaan eivät vilise siellä hashtageja abseista fitspirationiin ja girlswithmuscleseista fitnesslifestyleen. Toisaalta joskus nuo tagit jopa ärsyttää, jos ne meinaavat varastaa huomion itse kuvalta. Hei kyllä mie nään, että kuvissa on treenattuja kroppia, pumpissa olevia olkapäitä, terveellisiä aamupalarahkoja, uudet Niken lenkkarit tai Better Bodiesin treenitrikoot. Kai noiden tagien avulla voi joskus löytääkin jotain ihan hyödyllistä, mutta joka tapauksessa miun asenne niitä kohtaan on jotenkin flegu. Mutta joo, jokainen tagatkoon mitä ja miten haluaa, ehkä tässä on kyse vain siitä, että en oo vielä hiffannut Ig:n syvintä olemusta ;)

Nyt kun oon sanonut sanottavani Instagramista, niin palaan vielä hetkeksi treeneihin. Puhuin aiemmin tässä postauksessa kokovartalojumin perässä olemisesta. Sehän periaatteessa tarkoittais sitä, että miun olis tehtävä huomenna salilla rintaa. Heheh. Arvatkaa meinasinko tehdä 0:) Oon oikeesti ihan toivoton tuon rintatreenin kanssa, ja teen vaikka niitä kiintiövatsoja tai -alkulämmittelyjä mieluummin :D Huomenna on siis luvassa taas aamutreeni ennen töitä. En tiedä vielä mitä salilla teen, mutta osaatte ehkä päätellä mitä en tee ;)

#olkap...eikun aargh!

#olkap…eikun aargh!

Blogini hiljenee nyt viikonlopun ajaksi, kun huomisen työpäivän jälkeen lähdenkin kotikotiin viettämään viikonloppua (tai mitä siitä huomenna kello 17 jälkeen enää on jäljellä… :D) perheeni, poikaystäväni ja veljeni tyttöystävän kanssa :) Pitkästä aikaa koko porukka kasassa, jee! <3

Mukavaa viikonloppua meille kaikille, ja otetaan ilo irti vielä viimeisistäkin kesänrippeistä! :)

Vielä kerran levosta

Eilisen jalkatreenin jälkimainingeissa en oo tänään pystynyt tekemään alakropallani kovinkaan montaa liikettä, jotka ei olisi jollain tavalla sattunut. Kun pehmeällä tuolillakin istuminen sattuu, niin voitte kuvitella miltä tuntuu vaikka edes yrittää mennä kyykkyyn (not gonna happen). Enkä muuten oo tänään käynyt yhtään ylimääräistä kertaa yläkerrassa, koska portaat ovat vähintään tuon kyykyn kaltainen haaste :D Oikein hyvillä ja tyytyväisillä mielin oon siis tänään pitänyt treenivapaan päivän!

IMG_1042[1]

Tää liike koski jo eilen, mutta tänään koskee vielä kovempaa… :D

Tästä päästäänkin taas oivallista aasinsiltaa pitkin tuohon lepoon ja sen merkitykseen. Tiedän, että oon puhunut tästä asiasta viime aikoina täällä blogissani ihan riittämiin asti, mutta pakko vielä vähän jatkaa sillä aihe on itselleni niin tärkeä. Koska uusia lukijoita on tullut viimeaikoina mukavasti (kiitos ja tervetuloa! :)), niin ehkä on vähän syytä pohjustaa miksi niin. Siksi, koska vielä vuosi sitten kesään asti liikunta ei kuulunut miun elämään ihan terveellä tavalla. Historiastani voitte lukea enemmän esimerkiksi tästä postauksesta, joten aihetta en ala tässä näin sen enempää avata :) Yhteenvetona kuitenkin se, että liikkumiseni oli hyvin pakonomaista ja ennen kaikkea ulkonäkökeskeistä.

Tuo ulkonäkökeskeisyys kuulostaa etenkin näin jälkeenpäin todella naurettavalta lähinnä sen takia, että en ainakaan millään lailla parempaan ulkonäköön noilla vuosien takaisilla ylisuurilla liikuntamäärillä koskaan päässyt. Tai no, ehkä jonkun mielestä langanlaiha olemus voi olla nätti, mutta itse olen hieman eri mieltä. Toisaalta vinksahtanut mielenihän ei edes tajunnut tuolloin muutama vuosi sitten, että olin laiha, liian laiha. Ulkopuolisilta sellaista kommenttia kyllä kuulin, mutta ajattelin heidän olevan vain kateellisia koska eivät itse pystyneet samaan. Hullua, niin hullua, ja en voi muuta kuin hävetä tuon aikaista ajatusmaailmaani.

Tuohon ajatusmaailmaan kuului tiiviisti se käsitys, että jos skippaan yhdenkään lenkin niin tapahtuu katastrofi ja lihon. Muistan kyllä ne päivät, kun olin vaikka jossain reissussa ja en päässyt juoksemaan, niin miten viimeistään iltaan mennessä huomasin reiteni ja vatsani löystyneen ja keränneen varmasti monta lisäkiloa itseensä. Näin jälkeenpäin kun ajattelen, niin juuri noita lisäkiloja ne olisivatkin tarvinneet! Samalla lailla kuin liikunta oli pakkoa, niin myöskään lepopäiviä en pitänyt kuin pakon edestä. Tuosta onkin helppo päätellä, että en varsinaisesti nauttinut elämästäni kovinkaan paljon, kun kaikki tuntui pakolta. Miksi kaikki? Siksi, koska sairaassa mielessä liikunta ja ruoka oli kaikki, ei päähän silloin paljon muuta mahtunut. Tullessaan lepopäivät järisyttivät sitten koko systeemiä, jota joku helvetin syömishäiriön kätyri halusi pitää kasassa. Ristiriitaisina tässä on se, että vaikka lepopäivät ahdistivat ihan jumalattomasti, niin samalla mie nautin niistä yli kaiken. Miun ei tarvinnut lähteä lenkille, miun ei ollut pakko, ja sain viettää päivän kuin normaalit ihmiset joille päivän tärkein suoritus ei ollut se vähintään xxx kaloria kuluttava lenkki. Mutta nämä tunteet tietysti piti tukahduttaa, koska eihän ne edustaneet ollenkaan sitä ajatusmaailmaa mitä ikävä kyllä tuolloin orjallisesti noudatin. Kun ajattelen näitä asioita, niin voin myöntää että miuta alkaa melkein itkettää. En nimittäin tunnista itseäni noista vuosista yhtään ja yhä edelleen harmittaa se kaikki harmi, mitä silloisella käytökselläni aiheutin sekä itselleni että läheisilleni :(

Näiden kokemusteni pohjalta ehkä ymmärrätte, miksi olen viimeaikoina korostanut tyytyväisyyttäni siihen, että sain levättyä kaikesta kovatehoisemmasta liikunnasta melkein kuukauden päivät :) Voin ihan rehellisesti sanoa, että vielä vaikka puoli vuotta sitten en olisi siihen todellakaan pystynyt, vaikka liikuntani olivat jo silloin hyvinkin terveellä tasolla verrattuna vaikkapa noihin muutaman vuoden takaisiin määriin ja tottumuksiin. Viimeisen kuukauden aikana olen nähnyt sen, että mitään katastrofia ei tapahdu vaikka liikunta jäisi hetkellisesti tyyliin parin kilometrin työmatkapyöräilyyn. Vanhoista päähänpinttymistä on niin vapauttavaa päästää irti, ja tällaiset kokemukset vain vahvistavat nykyisin oikeasti terveitä ajatuksiani :) Kovan treeniputken jälkeen kroppa enemmänkin kiittää levosta kuin rankaisee siitä paisumalla pullataikinan lailla. Se tunne, kun liikunta ja ruoka ei ole enää kaikki vaan osa kaikkea, on aivan uskomaton. Ja oon muuten ihan satavarma siitä, että sydämestä tuleva vilpitön hymy tekee ihmisestä, miustakin, paljon kauniimman kuin minkään valtakunnan vaa’an lukemat :) Voi olla, että tätä fiilistä ei tavoita muut kuin samantyylisiä kokemuksia tai historiaa kanssani jakavat, mutta ehkä osaatte jollain tasolla kuvitella.

Hymy, joka kumpuaa aidosti ja aidosta onnellisuudesta :)

Hymy, joka kumpuaa aidosti ja aidosta onnellisuudesta :)

Tuon treenitaukoni aikana tein taas aika paljon ajatustyötä itseni kanssa, kuten tästä tekstistä onkin varmasti jo käynyt ilmi. Voin sanoa itsevarmuuteni ja -tuntoni ottaneen aimo harppauksen eteenpäin menneen kuukauden aikana. Miun ”hyvyyttä tai huonoutta” ei määritä se, montako kertaa viikossa oon käynyt salilla tai sattuuko miun lihakset olemaan pumpissa vai ei. Sanon tämän pelkällä terveellä itsetunnolla, että oon oikeesti tosi tyytyväinen itseeni tällaisena kuin just nyt olen :) Tähän pisteeseen ei ole ollut kaikista helpoin tie kuljettavana, mutta yritän aina viimeiseen asti ajatella, että ei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa. Sen lisäksi miulla on aivan ihanat läheiset ihmiset, joilta saamani aito hyväksyntä on auttanut miuta hurjasti eteenpäin :) Ja mitä treenaamiseen tulee, niin toki teen sitä myös näyttääkseni hyvältä, mutta se ei ole koko homman ydin. Koen myös, että liikun nykyisin sillä tavalla että miulla on oikeasti mahdollisuus näyttää hyvältä eikä hetkenä minä hyvänsä romahtavalta luurangolta… 

Teksti lähti taas miulle tyypillisesti rönsyilemään, mutta lähteköön. Sen lisäksi tää aihe on sellainen, josta voisin kirjoittaa ja keskustella varmasti ihan loputtomiin asti, koska koen olevani jo niin sinut kokemusteni, historiani ja nykyisen oman itseni kanssa – mistä olenkin aivan äärettömän kiitollinen. Vilpittömästi sanoen, en oo ollut näin onnellinen ja tyytyväinen elämääni viimeiseen seitsemään vuoteen. Välillä meitä koetellaan täällä melkein epäreilunkin paljon, mutta oon elävä esimerkki siitä että kun jaksaa taistella läpi harmaan kiven, niin joku päivä se palkitaan <3

IMG_1041[1]


Muistetaanhan kaikki arvostaa itseämme ja olla itsellemme armollisia! Levätään silloin, kun siihen on tarvetta niin jaksetaan sitten treenatakin entistä paremmin :) Nautitaan ja ollaan onnellisia niistä asioista, mitkä meillä on hyvin!

Kyykkyyn ylös, kyykkyyn ylös

Lopetin eilisen postaukseni pohtailuun siitä, että onko tänään vuorossa pump vai jalat. Jo ennen nukkumaanmenoa olinkin sitten jo päättänyt että jalat ja ihan ehdottomasti! Miulla on nyt päällä niin kova polte salille, että valinta ei loppujen lopuksi edes ollut kovin vaikea :) Pump on kivaa, mutta kun on olemassa vielä jotain kivempaa niin… ;)

Ja onneksi lähdinkin tekemään jalkoja! Taas tulee hehkutusta hehkutuksen perään, mutta en oikeesti muista milloin olisin viimeksi tehnyt yhtä hyvän alakroppatreenin :) Takapuoli oli jumissa jo ensimmäisenä tekemieni askelkyykkykävelyiden (joustoilla, totta kai!) jälkeen ja hiki virtasi niin ettei mitään järkee.

Jalkojen lisäksi myös mielikuvitus oli tänään herkillä, koska ykskaksyllättäen keksin tänään ainakin itselleni ihan uuden liikkeen :) Kas näin:

IMG_1010[1]
IMG_1008[1]

IMG_1009[1]

(Jollain hyvällä idealla tuo eka kuva on toisesta suunnasta otettu, mutta älkää antako sen häiritä. Ja joo, miulla oli nuttura, joka treenin tiimellyksessä näköjään pääsi vähän kärsimään :DD)

Eli onko tuo joku kyykky taljassa? Ei sillä nimellä niin väliä, kun liike on ihan killeri! Idea on siis niinkin simppeli kuin että alkuasennossa nojataan hieman taaksepäin, sieltä syvään kyykkyyn ja ponnistus ylös. Paino ei siis ole tässä harteilla vaan vastus tulee alataljassa kiinni olevan tangon kautta. Jalkojen asentoa vaihtamalla saa tuntumaa eri kohtiin ja tässä kyykyssä ei tarvitse pelätä ainakaan sitä että entä jos ei pääsekään enää ylös ja lysähtää lattialle levytanko niskassa! Tuohon taljan painopakkaankin kun saa ladattua ihan hyvät painot ja jos paukut loppuvat kesken niin sitten ei muuta kuin tanko pois käsistä :) Voi olla että tällainen liike onkin monille teistä tuttu jo entuudestaan, en tiedä, mutta itse en oo koskaan aiemmin tehnyt näin. Mutta jatkossa teen, se on ihan varma!

Voisko huomenna olla jo seuraava jalkatreeni, että pääsisin kyykkäämään vähän lisää? ;) No ei kun huomenna on lepo! Mieluummin mie kyllä menisin salille, mutta tässäkin motivaatiopuuskassa on muistettava se palautumisen merkitys. Siitä oon onneksi saanut tämän viikon treeneissä niin konkreettista näyttöä, että toisaalta pidän huilipäivän ihan mielelläni :)

No näkkeehän sen jo naamastakin että oli hyvä treeni! Bodypeukku suoraan Instagramista (@annahuhtilainen)

No näkkeehän sen jo naamastakin että oli hyvä treeni! Bodypeukku toki heti treenin jälkeen suoraan Instagramiin @annahuhtilainen

Tänään on ollut ihan hitsin hyvä fiilis koko päivän, eikä varmasti vähiten tuon aamuisen nappiin menneen treenin takia :) Vaikka treenin jälkeen oli taas kaikkensa antanut olo, niin siitä huolimatta tuntui että ois ollut vielä energiaa vaikka hyppiä ja pomppia silkasta ilosta ja onnesta :D Elämä on ihanaa! <3

Oletteko testanneet tuota taljan avulla tehtävää kyykkyä tai onko teillä käytössä joitakin ”erikoisia” kyykkyvariaatioita? Mites muuten tämän päivän treenit ovat menneet? :)